Olen tavallaan haikea, muistellen onnellisia asioita, joita meillä oli.
Olin onnellinen eikä mikään ikinä poista sitä rakkautta, mitä meillä oli. Hän tulee aina olemaan yksiä tärkeimpiä ihmisiä elämässäni, mutta ehkä suhteemme puolesta, pikkuhiljaa kasvoimme erillemme. Enää ei vaan puhuttu tärkeistä asioista, saati oikeastaan mistään muustakaan, näimme harvemmin. Enää ei ehkä panostettu niin paljon kuin suhteen alkuaikoina. Eikä se ole todellakaan hänen syynsä, ehkä me molemmat vaikutimme asiaan omilla toimillamme, ehkä kuitenkin minä hieman enemmän.
Kiitos, että olit ja olet elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti